Lauran todistus

Liian usein ihminen vie itsensä niin pitkälle, että vastaan tulee viimeinen valinta: elämä
tai kuolema. Tuo valinta tuli eteeni jo hyvin nuorena. Yritin pelata Jumalan kanssa
jonkun aikaa. Yritin ”olla mieliksi” sekä Jumalalle, että maailmalle. Yritin suorittaa
uskoa ja vakuutella ihmisille, että uskon. Silti sisäinen täysi nöyrtyminen ja armon
vastaanottaminen uupui. Sen takia elämä olikin ”jojottelua”. Tällä tarkoitan sitä, että
alkoi hyväksyä elämäänsä maallisia asioita, aina aika ajoin sitten taas lähentyi Jumalaa
ja sitten taas hyväksyi hieman enemmän maallisia asioita elämäänsä ja taas sitten palasi
takaisin Jumalan luo. Niin uuvuttavaa, turhauttavaa ja kuluttavaa. Kuten Raamattu
sanoo; ”et voi palvella kahta Herraa” (Matt 6:24). Loppuen lopuksi Jumala pysäytti
minut sillä keinolla mikä oli ainut mikä sai minut tajuamaan. Pitkä, vuosia kestänyt
parisuhde päättyi. En uskonut, että minä olisin voinut mennä niin pohjalle. Eräänä
päivänä itkiessäni taas lohduttomasti lattialla, mikä sinänsä oli jo hyvä merkki, koska
jossain vaiheessa olin kadottanut jo tunteenikin. Pitkään aikaan en pystynyt edes
itkemään. Siellä lattialla jotenkin tajusin; en voi jatkaa enää näin. En jaksa enää. On
valittava elämä tai kuolema. Ja tiesin varsin hyvin, että jos valitsen elämän, ainut
vaihtoehto on Jeesus. Ja silloin hyväksyin, etten pärjää yksin omin voimin ja luovutin
itseni kokonaan Jeesukselle. Ja siitä päivästä lähti aivan uskomaton eheytymisprosessi
Jeesuksen kanssa. Uskomaton viisaus asioihin, ymmärrys asioihin, toivo, rohkeus ja
ennen kaikkea usko. Jumalan huolenpidon antamalla rohkeudella uskalsin kohdata
lapsuuteni traumat, nuoruuteni traumat, tämän parisuhde-trauman. Jumalan antamalla
viisaudella ja ymmärryksellä ymmärsin itseäni ja toisia paremmin. Sain Jumalalta
toivon paremmasta tulevaisuudesta ja siitä, ettei tässä todellakaan ollut kaikki. Vaan
Jumalalla oli jo alunperinkin ollut mitä ihmeellisempi suunnitelma varalleni.
Suunnitelma joka on niin paljon syvempi, pitkäkestoisempi ja kaiken kattava! Uskon
sain lahjana, joten lahjaksi haluan antaa (Matt. 10:8). Todistaa siitä kuinka Jumala
toimii keskellämme. Jumalan valtavalla rakkaudella, jota olen itse saanut, olen pystynyt
rakastamaan myös toisia. Itsessäni se ei ole mahdollista, sain muuttua ja nauttia
muutoksesta. Itsekkyys, kaikkitietävyys, ylpeys, viha, katkeruus; kaikki sai mennä.
Entinen kylmyys sai vaihtua Jeesuksen lämpöön, oikeudenmukaisuuteen, rehellisyyteen
ja rakkauteen. Luojalle kiitos siitä, että meitä ei pakoteta mihinkään! Jumala on antanut
ihmiselle vapauden valita. Juuri siksi me ihmiset ajelehdimme päämäärättömästi
sinkoillen ongelmasta ongelmaan ennen kuin joudumme sen viimeisen valinnan eteen.
Ja varjelusta se on sekin, että meidät pysäytetään. Toivoisin, että kaikkien ei tarvitsisi
mennä niin pitkälle, vaan pyytäisi apua aikaisemmin kuin sitten viimeisenä epätoivon
hetkenä. Jumala kaipaa meitä koko ajan, Hän haluaisi jokaisen lampaansa kotiin ilman
naarmuja. Mutta jos lammas tulee vasta naarmuilla niin Hän hoitaa ne kyllä kuntoon.
En olisi ikinä uskonut silloin vuosia sitten, että sanoisin, että se elämänvaihe; ero ja
masennus, on minulle parasta mitä on tapahtunut. Mutta se on! Kaikkine kipuineen,
haavoineen ja tuskineen. Kaikki on kasvattanut minua siihen, kuka nyt olen. Elämä
Jeesuksen kanssa on niin jännittävää ja ihmeellistä, että yksikään päivä ei ole
merkityksetön! Elämä Jeesuksen seuraajana ei ole helppoa, ehkä jopa osaltaan
vaikeampaakin kuin ennen, koska saa osakseen niin paljon vastustusta, mutta
taivaallinen ilo, riemu, rakkaus, rauha ja toivo korvaa sen kaiken.