Onnellinen suomalainen mies.
On kaksi tietä; elämätie ja kuolemantie. Nuorena parikymppisenä kuljin huolettomana ja sokeana, luullen nauttivani elämästä. Ehkä nautin ehkä en., Mutta ainakaan ihmiset ympärilläni evät nauttineet! Itselläni ei ollut mitään häntää, vaikka olin 24-vuotiaana Sukevan keskusvankilassa vankina ja alkoholisoituneena nuorukaisena. Mutta oli yksi jolla oli hätä elämäni suunnasta. Äiti, joka rukoili hädissään. ”Jumala jos olet olemassa, muuta tuon poikani elämän suunta!”
Siitä rukouksesta seurasi elämäni mullistavin muutos. Jumala kuuli ja sain valita uuden tien! Sain hylätä tuon kuoleman ja tuhoon vievän tien ja lähteä kulkemaan elämäntietä.
Nyt 33 vuotta myöhemmin kun katson elämääni taaksepäin en luule nauttivani elämästä, vaan nautin. Nautin kaikesta hyvästä ja suuresta anteeksiannosta jota olen Jumalalta saanut. Siihen hyvään kuuluu tänään rakastava vaimo, viisi aikuista lasta ja saan ottaa polvelleni kuusi lastenlastani!
En väitä, että elämäni on koko ajan ollut palavaa uskovan vaellusta, vaan sielujemme vihollinen on tahtonut rikkoa sen hyvän, mitä meillä on perheenä ollut. Ja on siinä valitettavasti myös välillä onnistunut. Sillä on ollut myös hintansa, kova hinta.
On vain yksi elämäntie: Jeesuksen kanssa kulkeminen. Sitä tietä haluan olla sinulle kertomassa ja myös tukemassa toisia sillä tiellä eteenpäin. Se tie on ” elämän makuista” ja antaa kestävän pohjan elämään; kantaapa vielä ajan rajan taa, halki ikuisuuksien.
Pauli Ruotsalainen.